Suomen suosituimmat talviurheilulajit – sija 6: ampumahiihto

Ampumahiihto on yksi jännittävimmistä talviurheilulajeista. Se on lisännyt suosiotaan Suomessa viime vuosina: penkkiurheilulajina se on jopa syrjäyttänyt perinteisen mäkihypyn. Kaisa Mäkäräisen mestaruusjahtia on seurannut parhaimmillaan 1,5 miljoonaa katsojaa, kertoo Veikkauksen X -asiakaslehti. Tästä syystä se on listallamme sijalla kuusi. Oletettavasti ensimmäinen ampumahiihtoa muistuttanut kilpailu käytiin norjalaisten sotilaiden kesken 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Ampumahiihdon säännöt muotoutuvat

Ampumahiihdon suosio kasvoi Pohjoismaissa sotilaiden harjoittelun muotona. Ampumahiihdon esimuoto, sotilaspartiohiihto, oli peräti olympialajina vuonna 1924. Tämän lisäksi se oli näytöslajina vuosina 1928, 1936 sekä 1948. Nykyisessä muodossa tunnettu ampumahiihto tulee Ruotsissa. Siellä kilpailtiin 20 kilometriä pitkällä lenkillä, joka sisälsi neljä ampumapaikkaa. Kyseiset ampumapaikat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Kolmen pisimmän ampumapaikan kohdalla ammuttiin makuulta ja lyhimmän kohdalla ammuttiin pystystä. Aseina hiihtäjillä oli joko metsästys- tai sotilaskiväärit. Ohi ammuttu laukaus merkitsi kahden minuutin lisäystä hiihtäjän loppuaikaan. Maalina oli mustanruskea ympyrä (läpimitaltaan 25 senttiä), jonka alareunasta puuttui viiden senttimetrin segmentti. Suomeen ampumahiihto saapui Suojeluskuntajärjestön kautta, joka aloitti ampumahiihdon 1920-luvulla. Vuonna 1966 kisoissa siirryttiin pelkästään 150 metrin ampumamatkaan ja siinä ammuttiin järjestyksessä: makuu, pysty, makuu, pysty. Samalla taulu muutettiin kaksirenkaiseksi.

Mikäli ampuja osui ulompaan renkaaseen, sai hän minuutin sakon. Ohilaukauksesta langetettiin puolestaan kahden minuutin sakko. Samana vuonna käytiin kisa myös ensimmäistä kertaa 4 × 7,5 kilometrin viestihiihdossa. Vuonna 1973 ampumahiihdossa kisattiin 10 kilometrin pikamatka, jossa oli käytössä viestimatkoilta tutut rikkoutuvat taulut. Ammuntoja oli ainoastaan kaksi ja rangaistukseksi ohiampumisesta langetettiin 150 metrin sakkokierros. Normaalimatkalla (20 kilometriä) siirryttiin vuonna 1981 yhden minuutin sakkoon, jonka kilpailija sai ohilaukauksesta. Nykyaikaisen ampumahiihdon ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vuonna 1958 ja olympialaisiin laji valittiin vuodeksi 1960. Naisten ampumahiihdon olympiamitaleista kisattiin ensimmäisen kerran vuonna 1992 Albertsvillen kisoissa. Aseiden käytössä tapahtui muutos vuonna 1978, jolloin suomalaisaloitteen pohjalta sotilaskivääri vaihdettiin pienoiskivääriin. Samalla myös ampumamatka lyhentyi 150 metristä vain 50 metriin. Yksi merkittävä askel lajin kehityksessä oli luisteluhiihdon yleistyminen kilpailijoiden käytössä vuonna 1985. Seuraava merkittävä lajin askel otettiin vuonna 1993, kun lajille perustettiin oma kansainvälinen kattojärjestö, eli Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU, International Biathlon Union). Suomessa toimii Suomen Ampumahiihtoliitto, jonka toimipiste sijaitsee Helsingissä, tarkemmin Pitäjänmäen uudessa Sporttitalossa. Olympiakomitea ja Suomen hiihtoliitto toimivat Suomen Ampumahiihtoliiton seurapalveluiden, taloushallinnon ja muiden palvelutoimintojen kumppaneina.

Lajin sääntöjä

Ampumahiihtoa seuraavan – ja tietysti myös harrastamista harkitsevan – on hyvä olla perillä lajin säännöistä. Ampumahiihdossa hiihtäjät etenevät vapaalla hiihtotavalla ja aseena heillä on selässä kuljetettava pienoiskivääri. On kuitenkin huomattava, että junioriampumahiihtäjät eivät kanna asetta, vaan se pidetään ampumapaikalla hiihdon ajan. Vasta 17-vuotiailla ase nousee selkään sekä poikien että tyttöjen sarjassa. Ampumahiihtäjille tarjolla olevissa uusimmissa aseissa on varmistin, mutta se ei suinkaan ole pakollinen varuste lajissa. Sen sijaan optiset tähtäimet ovat kiellettyjä ja ampujahiihtäjät käyttävät diopteritähtäimiä, jotka koostuvat etu- ja takatähtäimestä. Näissä tähtäimissä takatähtäin on pelkkä reikä, jonka läpi katsotaan etutähtäimeen, jossa itse tähtäin sijaitsee. Ampujien aseiden lippaisiin mahtuu viisi patruunaa ja mikäli varapatruunoille on tarvetta, ne pitää ladata yksitellen. Jokaiselle ampumiskerralle on yksi lipas ja hiihtäjät laittavat ne yleensä hiihdon ajaksi kiinni aseen tukkiin, jossa on niille varattu paikka. Ampuma-asennot ovat makuu- ja pystyasennot, ja ampumamatka on molemmissa 50 metriä. Taulun osuma-alue on eri ampuma-asennoissa eri kokoa: pystyasennosta osuma-alueen koko on halkaisijaltaan 11,5 cm ja makuuasennosta vain 4,5 cm. Taulu kaatuu jo siitä, että puoli luotia osuu siihen.

Ampumahiihdon eri muodot

Ampumahiihdossa on eri kisamuotoja. Aikuisten sarjoissa kisataan esimerkiksi normaalimatka, jossa miehet hiihtävät 20 kilometriä ja naiset 15 kilometriä. Kisaajat lähtevät matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Matkan aikana ampujien on suoriuduttava neljästä ammunnasta: ensin makuulta, sitten pystystä ja jälleen makuulta ja pystystä. Ohilaukauksesta kilpailijan aikaan lisätään minuutin aikasakko. Ampumahiihdon pikamatkalla aikuiset ampumahiihtäjät kisaavat miesten sarjassa 10 kilometriä ja naisen sarjassa 7,5 kilometriä pitkän kisan. Tässä ampumahiihdon muodossa hiihtäjät starttaavat kisaan niin ikään yksitellen 30 sekunnin välein. Ammuntoja on ainoastaan kaksi, ensin makuulta ja sitten pystystä. Ohilaukaus tuo kilpailijalle kierrettäväksi 150 metriä pitkän sakkokierroksen. Takaa-ajokisassa kisaajat lähtevät liikkeelle siinä järjestyksessä ja niillä aikaeroilla, jotka syntyivät pikamatkalla tai sitten puolitetuilla eroilla normaalimatkan kisasta. Takaa-ajoon pääsevät mukaan ne hiihtäjät, jotka sijoittuivat pikakisan 60 parhaan joukkoon. Miehet hiihtävät 12,5 kilometriä ja naiset 10 kilometriä, jonka lisäksi matkan varrella on neljä ammuntaa: kaksi ensimmäistä makuulta, kaksi viimeistä pystystä. Tässäkin muodossa ohilaukaus tuottaa 150 metriä pitkän sakkokierroksen. Yhteislähdössä kisaajat puolestaan starttaavat liikkeelle yhtä aikaa. Hiihtomatkaa on miehillä 15 kilometriä ja naisilla 12,5 kilometriä. Ammuntoja mahtuu matkalle neljä kappaletta.